Työyhteisön Top -ten Tunteet työyhteisössä, osa 2
Tunteet työyhteisössä osa kaksi. Nyt ryhdymme pohtimaan keskittyen siviilielämälähtöisten tunteiden vaikutuksesta työarkeen. Tunteet työyhteisössä ensimmäisessä osassa keskityimme työ ja työlähtöisten tapahtumien tai asioiden herättämiin tunteisiin.
Kysymysten lisäksi olen koonnut tähän kirjoitukseen joitakin huomioita ja pohdintoja työyhteisöjen arjesta lähes 40 vuotisen työhistorian saralta. Huomiot ja poiminnat ovat tarkoituksella kirjoitettu eri aikakausien kirjosta, miten tunteiden esittämistapoja työyhteisöissä on esitetty, hyväksytty, vahvistettu tai mahdollistettu jne.
Ja sitten mennään..
Kirjoituksen tarkoitus on lisätä tietoisuutta ja vastuullisuutta siitä millä fiiliksellä töihin tulemme, töitä teemme ja töistä lähdemme eli tunnuspiirteitä omille askelmerkeille. Fiilikset siirtyvät, tarttuvat ja monistuvat ympäristöön sekä tallentuvat mm hermostomme käyttöön, vahvistaen hermostoamme positiivisesti tai negatiivisesti.
Minkä on Sinun fiilis töihin mennessäsi?
Ajatteletko, että olen etuoikeutettu saadessani tai voidessani mennä töihin ja miksi ajattelet siten? Tai, ajatteletko, että taas sinne pitää mennä ja miksi ajattelet siten?
Olemmeko tietoisia milloin haitallista kuormittumista tai ärsyyntymistä aiheuttaa jokin muu seikka tai asia kuin työhön liittyvä tai työlähtöinen? Miten silloin toimimme työyhteisössä ja perustehtävä kohtaamisissa?
Tai, olemmeko tietoisia milloin iloisen, pirteän ja “on siistiä” fiiliksen tarjoaa jokin siviililähtöinen? Millä potkulla ja antaumuksella tällöin toimimme perustehtävässä ja työyhteisö kohtaamisissa?
Kurkistus työlähtöisen tunteen siirtymiseen siviiliarkeen ja millä keinoilla haitallisesti kuormittavat työlähtöiset on hyödyllistä purkaa ja käsitellä jotteivat ne siirry mukana siviiliarkeen. Työelämään liittyy monipuolisia paineita ja monesta eri suunnasta. Tällöin on jaksamisen ja työkyvyn ylläpitämiseksi sekä edistämiseksi turvattava jatkuvan huollon periaatteen mukaisesti asioiden, tunteiden ja kokemusten käsittely ja purku. Tärkeää on miettiä onko ja miten mahdollista ennalta vaikuttaa painetekijöihin tai minimoida haitallista kuormitusta aiheuttavia tekijöitä.
Olemme vastuussa siitä mitä teemme, siitä mitä jätämme tekemättä ja siitä miten reakoimme.
“Kun siviilielämässä jokin harmittaa, yritän petrata ja tehdä eritysparasta työssä.”
“Kerron töissä, tänään on hankala päivä, se ei johdu teistä vaan kotiasioista.”
“Kun seuraavan kerran ehdotat tehtäväksi jotain ylimääräistä, puhu ensin asiasta meidän kanssamme.” Tämä lause esitettiin työpaikalla vahvasti ääntä korottamalla ja käsillä säestäen. Mainittu sana “ylimääräinen” tarkoitti työ toiminnan ja tekemisten suunnittelun sijoittamista vuosikelloon, alkujaan ehdotus kokeiluun oli esitetty työnantajan edustajan toimesta.
“Vahva kirosana.. kun tänne pitää taas tulla.” Tämä tapa aloittaa työpäivä toistui kerta toisensa jälkeen.
Tärkeää on erottaa ja sopia yhteinen taso milloin siviililähtöisten haitallisella tavalla yksilöä kuormittavien asioiden kertominen työyhteisössä on työyhteisön ja perustehtävän kannalta edunmukaista tai milloin se haittaa perustehtävän toteuttamista tai haitallisesti kuormittaa työyhteisön jäseniä.
Olemme kokonaisia ihmisenä. Meillä on monta minuutta jotka vaikuttavat meihin ja käytöksiimme, toisinaan minuuksia on työlästä tai tiedostamatonta erottaa toisistaan. Tällöin siviilielämän tapahtumat, kokemukset ja fiilikset vaikuttavat osaltaan mikä minuus askeltaa töihin. Tai päinvastoin. Konkreettisesti ilmaistuna työvaatetta tai kotivaatetta pukutilassa vaihtaessamme emme voi vaihtaa minuuksia. Kuitenkin voimme vaikuttaa siihen, miten minuus ne esittää tai miten ne minuuden kautta esiintyvät.