Muutoksesta ja muutosjohtamisesta on puhuttu ja keskustelua yllä pidetty lähes 20 vuotta. Sama aikamääre on käytetty edellä mainittujen kyljessä kuljetettaviin askelmerkkeihin mm koulutukseen, työnohjaukseen, valmennukseen ja konsultointiin.

Mikä on muutos?

Miksi muutoksia toteutetaan?

Mitä muutoksessa tapahtuu tai mitä muutoksessa on suunniteltu tapahtuvan tekemisten ja asenteiden näkökulmasta?

Milloin ja mitä muutoksessa on huomioitava ihmisten, asioiden ja toimintojen näkökulmasta?

Mitkä ovat osatavoitteet jotka muutoksen etenemiselle asetetaan?

Ovatko kaikki ne, he tai me aktiivisen aidosti mukana ja tietoisia sekä ymmärrämme ja olemme omaksuneet asetetun tavoitteen muutokseen, muutokselle ja muutoksessa?

Kysymyspatteristoa voisi jatkaa. Huomioidessamme edellä kirjoitettuja kysymyksiä, pääsemme jo pitkälle.

Kysymmekö edellisten kysymysten ääressä; onko meillä tahotila tiedostaa, että varmistus ja oletus ovat eri asioita. Valitessamme etenemisentavaksi joko varmistamisen tai oletuksen, lopputuloksen kannalta on tärkeää tiedostaa kahden edellä kirjoitetun välinen ero? Onnistummeko vai puuhastelemmeko sinne päin kohti ehkä onnistumista?

Miten ja miksi toiset muutokset onnistuvat upeasti, hallitusti ja niistä jää nälkäinen tunnelma joka on mahdollisuus jatkoon? Vastaus löytyy aiemmin esitettyjen kysymysten kautta. Onnistuminen harvoin tarkoittaa sitä ettei kannuksia kolkuteltaisi. Onnistuminen on sidoksissa siihen miten kannusten kolkutteluun ja kolkuttelijoihin suhtaudumme sekä miten käsittelemme kolkuttelun.

Onko kenties niin, että onnistuneessa muutoksessa jossa tai missä on osana henkilöt on myös huomioitu arvot ja merkitystekijät eli motivaatiotekijät tärkeäksi osaksi muutosprosessissa?

Huomioin arvoista on, että onnistumisen riemu ruokkii ja ylläpitää kykyä ja taitoa tehdä, kohdata ja kulkea jatkuvassa muutosvirrassa eli kulkua “muutumme virtaa” pitkin.

Käsitykseni mukaan kaikissa muutoksissa on sisällöllisesti samoja lainalaisuuksia.

Oleellista on kyetä ennakoimaan lainalaisuudet jopa ne mitkä eivät ole näkösällä, käsiin otettavissa, tunnistettavissa tai tiedostettavissa.

Olisiko riskien, kuormitustekijöiden tai haittojen selvittämisestä ja arvioimisesta avuksi lainalaisuuksien ennakoimisessa? Selvittäminen ja arviointi on oivallinen ja monipuolinen työkalu moneen, jalostettavissa ja sovellettavissa oleva. Tämän työkalun käytön tekee hedelmälliseksi seuraavat: ratkaisu tai toimenpide havaittuun, vastuuhenkilö tai -henkilöt ja aikataulu, seuranta ja arviointi.

Voisiko muutosta tutkia ja käyttää sen avullisena vertauskuvana vaikkapa uuden sillan rakentamista ja vanhasta sillasta luopumista?

Ja onko edunmukaista pohtia, mitä muutos tarkoittaa yksilötasolla?

Havaitsen usein lähestyväni asioita ja tekemisiä vertauskuvien avulla tai kautta. Minulle tämä työkalu antaa mahdollisuuden tarkastella, etsiä ja löytää niitä lainalaisuuksia joita asiaan tai tekemiseen liittyy minun omalla henkilökohtaisella tasolla. Olla ikään kuin ulkopuolella ja tarkastella ydintä toisien silmälaisen kautta.

Itsen tunteminen tai rohkeus tunnistella itseä tarjoaa upean mahdollisuuden tiedostaa ja ymmärtää miten ja miksi reagoin muuttuviin.

Samat lainalaisuudet antavat oman vaikutteensa yksilötasolle, yhteisötasolle ja rakenteelliselle tasolle, on muutoksessa kysymys mistä tahansa. Esimerkiksi muutoksen kohteena on työpöydällä olevan lyijykynän sijainnin pääasiallisen paikan siirto, työtilan vaihtaminen, tutuksi tulleen parturin tai työnohjaajan vaihtaminen tai uusien toimintatapojen käyttöön ottaminen uusien toimintamallien tai toiminnallisten kokonaisuuksien johdosta vaikkapa palvelurakenteen uudistumisen myötä, jne.

Huomioitavaa on, että toiselle yksilölle pieni muutos, on toiselle suuri muutos.

Tai miten suhtautuisimme jos tai kun muutos -sana korvataan toisella sanalla? Ennen kuin sana otetaan käyttöön huomioidaan ja suunnitellaan kaikki edellä kirjoitettujen kysymysten avulla. Kun toteutusvaihe alkaa kuljetetaan sen rinnalla mukaillen elämällä oppimisen mallia?

Ota yhteyttä ja kysy lisää..